Tiedonvälitys-poliittis-sotilaallinen kompleksi on kertonut meille lukemattomia kertoja, että paikalliset konfliktit ovat yksinomaan paikallisten aiheuttamia. Kansainvälisellä ”yhteisöllä” on asiassa vain jalon sankarin rooli, joka yrittää suostutella osapuolet istumaan neuvottelupöytään. Sen sijaan tällä kertaa näyttämöllä on Makedonia, eikä kompleksi ole oppinut mitään Kroatian jälkeen.
YK:n rauhanturvaoperaation Makedoniassa, UNPREDEPin, johtajat varoittivat toistuvasti, etteivät voi taata Jugoslavian ja Makedonian rajan pinnassa olevan YK:n henkilökunnan turvallisuutta, mikäli NATO alkaa pommittaa Jugoslaviaa.
EU:n militarisointi IOli aika helposti ennustettavissa, että EU militarisoi itsensä. Itse asiassa yksi maailman johtavista rauhantutkijoista, TFF:n neuvonantaja Johan Galtung, ennakoi tämän EU:ta käsittelevässä kirjassaan “Supervaltaa tekemässä” jo vuonna 1972. Suurvaltojen luonteeseen ei kuulu huomioida väkivallattomuuden, vuoropuhelun, suvaitsevaisuuden ja vain yhden roolin monista esittämisen suuruutta.
Milosevic ei varmasti koskaan kuvitellutkaan, että näin voisi tapahtua. Oppositio oli toivonut sitä, mutta tuskin kykeni ennustamaan että se kävisi juuri näin. Läntiset johtajat ja kommentaattorit olivat ennustelleet kaikkea muuta mutteivät tätä: että joukkomittainen väkivallattomuus pyyhkäisisi sivuun Slobodan Milosevicin 13 vuotta pitämän ja pönkittämän autoritaarisen vallan.
Pekka Haavisto: Kesä Balkanilla. Wutum oy 1999. 196 sivua.
NATO:n viime vuonna toimeenpanemat Kosovon ja Jugoslavian pommitukset aiheuttivat myös suurta tuhoa ympä-ristölle. Ympäristötuhojen kokonaismäärä ja niiden vuoksi menehtyvien ihmisten määrä selviää vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien kuluttua. Pommituk-sissa menehtyi myös huomattava määrä siviilejä.