Etelä-Korean aseistakieltäytyjäliike on yhä erittäin nuori. Se sai alkunsa vasta vuonna 2000, jolloin ihmisoikeusjärjestöt organisoituivat ensimmäistä kertaa nostaakseen esiin Jehovan todistajien kohtalon: näitä oli vangittu aseistakieltäytymisen johdosta vuodesta 1939 alkaen. Sen jälkeen yli 10000 Jehovan todistajaa oli tuomittu vankilaan kieltäytymisen johdosta, ja monet asevelvolliset samoin kuin monet poliittisen vangit tiesivät siitä, mutta asia ei ollut saavuttanut yleistä tietoisuutta. Tilanne muuttui vuonna 2000 ja uusi aseistakieltäytyjäliike syntyi joulukuussa 2001, kun Oh Tae-yang, pasifisti ja buddalainen, julistautui aseistakieltäytyjäksi.

Yhdeksän vuotta ja yli 5000 aseistakieltäytyjää myöhemmin (valtaosa heistä on yhä Jehovan todistajia) Etelä-Koreassa ei ole edelleenkään aseistakieltäytymisoikeutta muutamista hämmästyttävistä saavutuksista huolimatta. Itse asiassa hallituksen vaihdos joulukuussa 2007 merkitsi takaiskua aseistakieltäytyjäliikkeelle, ja uusi hallitus on vetänyt takaisin joitakin edeltäjänsä tekemiä lupauksia – erityisesti lupauksen tunnustaa aseistakieltäytymisoikeus. Tästä syystä War Resisters' International päätti keskittyä Etelä-Koreaan tämän vuoden kansainvälisenä aseistakieltäytyjäpäivänä, 15. toukokuuta.

Ihmisoikeuksista antimilitarismiin ja väkivallattomuuteen

Korean aseistakieltäytyjäliikkeen syntyessä sitä hallitsivat ihmisoikeusjärjestöt ja keskustelu painottui uskonnonvapauteen perustuvaan aseistakieltäytymiseen ihmisoikeutena. Vaikka jotkut rauhanjärjestöt olivat mukana liikkeessä alusta alkaen, keskustelu rauhasta ja antimilitarismista ei ollut varhaisina aikoina kovin näkyvässä roolissa. Tämä on ymmärrettävää. Alkuaikoina liikkeessä oli kysymys reaktiosta Jehovan todistajien rutiiniluontoisiin vangitsemisiin ja asian ympärillä vallinneeseen hiljaisuuteen. Tilanne kuitenkin muuttui – ensin hitaasti Oh Taeywang julistauduttua aseistakieltäytyjäksi ja myöhemmin nopeammin Irakin sodan, korealaisten joukkojen Irakiin lähettämisen sekä Cheol-min Kangin aseistakieltäytymisjulistuksen marraskuussa 2003 myötä. Cheol-min Kang oli asevelvollinen, joka kieltäytyi jatkamasta sotilaspalvelustaan, koska vastusti sotaa Irakissa.

Liike pyrki myös edistämään väkivallattomuutta kamppailun menetelmänä. Se opiskeli väkivallattomuutta lukuisista lähteistä, järjesti opintopiirejä ja vuotuisen rauhanleirin sekä osallistui muihin kampanjoihin edistäen väkivallattomuutta.

Saavutuksia

Vaikkei aseistakieltäytymisoikeutta olekaan vielä tunnustettu Etelä-Koreassa, liikkeellä on tilillään useita laillisia ja poliittisia saavutuksia:

• tavanomaisen rangaistuksen lyhentäminen kolmesta vuodesta 18 kuukauteen. Nykyisen laillisen tilanteen mukaan tämä on minimirangaistus joka johtaa palveluksesta vapauttamiseen, eikä henkilöä näin ollen enää kutsuta uudelleen palvelukseen;

• aseistakieltäytyjiä ei enää tuomita sotilasoikeuksissa vaan siviilituomioistuimissa;

• YK:n ihmisoikeuskomitean uraauurtava päätös, jossa todetaan selkeästi, että aseistakieltäytymisoikeuden tarjoamatta jättäminen on loukkaus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta vastaan;

• Etelä-Korean kansallinen ihmisoikeuskomissio on suositellut aseistakieltäytymisoikeuden tunnustamista;

• jopa Etelä-Korean puolustusministeriö on ilmoittanut että aseistakieltäytymisoikeus toteutetaan, vaikkakin hallituksen vaihdoksen jälkeen se muutti mielensä.

Liikkeelle, joka on ollut olemassa vain kahdeksan vuotta, tämä saavutusten luettelo on vaikuttava. 

Takaiskuja

Vaikka liike oli varsin lähellä saavuttaa ensimmäisen päämääränsä – aseistakieltäytymisoikeuden tunnustamisen – hallituksen vaihdos joulukuussa 2007 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen muutti tilanteen. 24.12.2008 puolustusministeriö ilmoitti, ettei aseistakieltäytymisoikeutta tunnusteta, koska Korean kansa ei tue sitä (kysymys kuuluu, miksi puolustusministeriön tilaama tutkimus antoi erilaisen tuloksen kuin muut – maksaja määrää lopputuloksen?).

Hallituksen vaihtuminen oikeistolaisempaan on voimistanut militarismin ja antikommunismin voimia uudelleen, ja ne vastustavat jyrkästi kaikkien kaikkien oikeuksien myöntämistä aseistakieltäytyjille – huolimatta kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteista, jotka edellyttävät Etelä-Koreaa tunnustamaan aseistakieltäytymisoikeuden.

Tarvitaan lisää painetta 

Samaan aikaan Korean aseistakieltäytyjäliike on jättänyt noin 500 valitusta YK:n ihmisoikeuskomitealle.. Voidaan olettaa, että kaikkiin 500 annetaan samanlainen päätös kuin vuonna 2006 annettiin kahteen ensimmäiseen: Etelä-Korea rikkoo ihmisoikeuksia kieltäytyessään tunnustamasta aseistakieltäytymisoikeutta. 

War Resisters' International nostaa Etelä-Korean tilanteen esiin 15.5.2009 lisätäkseen painetta kansainvälisen aseistakieltäytyjäliikkeen suunnasta. Aseistakieltäytyjät eri puolilta maailmaa kokoontuvat Seoulissa toukokuussa osoittaakseen tukensa Etelä-Korean kieltäytyjille. Voit osoittaa solidaarisuutesi. Järjestä tapahtuma Korean suurlähetystön tai konsulaatin edessä! Kirjoita Etelä-Korean presidentille vaatien aseistakieltäytymisoikeuden tunnustamista. 

Andreas Speck
War Resisters' International

Vastalausekirjeet voi lähettää osoitteeseen:

President Lee Myung-bak
1 Cheongwadae-ro
Jongno-gu
Seoul
Republic of Korea
foreign@president.go.kr