Sukupuoli ja nuorten militarisointi


War Resiter's Internationalin sukupuolta ja nuorten militarisointia käsittelevä koulutus Lontoossa. Kuva: Hannah Brock.

Sukupuoli ja nuorten militarisointi liittyvät yhteen. Nuorille pojille saatetaan esittää perinteinen mielikuva vahvasta, taisteluun kykenevästä miehestä, joka suojelee heikkoa naista. Joissain konteksteissa taas naisia pyritään houkuttelemaan armeijaan murtamalla perinteisiä sukupuolirooleja sanomalla, että he ovat yhtä vahvoja kuin miehetkin. On myös ollut tilanteita, joissa naisia halutaan armeijaan heidän hoivaviettinsä vuoksi esimerkiksi lääkinnällisiin tehtäviin tai hevosten hoitajiksi – perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti.

Aseistakieltäytyjäliiton kansainvälinen kattojärjestö War Resisters’ International järjesti Lontoossa helmikuun alussa sukupuolta ja nuorten militarisointia käsittelevän koulutuksen. Tapahtumassa tutkittiin ongelmaa, armeijan nuoriin kohdistuvaa kampanjointia, ja pohdittiin siihen vastatoimia. Osallistujia oli 13, ja Suomen lisäksi aktivisteja oli tullut Kataloniasta, Saksasta, Iso-Britanniasta, Tšekistä ja Italiasta.

Osallistuin koulutukseen yhdessä Sadankomitean edustajan kanssa. Torstaina 1. helmikuuta saavuimme Lontooseen tunteja myöhässä Helsingissä raivonneen lumimyrskyn takia. Ehdin hieman tutustua omaan solidaarisuusmajoitukseeni Stockwellissä eteläisessä Lontoossa ennen seuraavana aamuna alkanutta koulutusta.

Koulutus pidettiin MayDay Rooms -tilassa Fleet Streetillä. Ensimmäisenä koulutuspäivänä tutustuimme toisiimme sekä toistemme järjestöihin ja kotimaiden tilanteisiin. Iso-britanniassa armeijaan värvätään jopa 16–17-vuotiaita ja armeijan mainoksia löytyy teinitytöille suunnatuissa lehdissä. Kampanjoissaan armeija toivottaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt tervetulleeksi. Tšekissä armeija tekee järjestelmällisesti vierailuja kouluihin pitäen oppitunteja noin 11–15 vuoden ikäisille oppilaille. Tšekissä on myös esiintynyt samanlainen ilmiö kuin Suomessa: henkilöt, jotka eivät aikaisemmin välittäneet naisten oikeuksista, alkoivat välittää, kun maahan alkoi tulla ulkomaalaisia. Saksassa on jonkin verran edistytty rauhan saralla: joissain osissa maata on lakiin kirjattu käytäntö, jonka mukaan armeija voi pitää luennon koulussa vain, jos siellä pidetään vastaava oppitunti myös rauhan näkökulmasta.

Iltapäivällä keskityimme sanoihin sukupuoli, nuoruus ja militarismi sekä niihin liittyvien käsitteiden pohtimiseen. Termistön käsittely oli tärkeää, jotta eri maista ja kulttuureista tulleet osallistujat paremmin ymmärtäisivät toisiaan. Virallisen osuuden jälkeen vietimme iltaa yhdessä tutustuen toisiimme lisää.

Lauantaina aloitimme ohjelman viimeistelemällä edellisen päivän keskusteluja. Myöhemmin ryhmässä kukin hahmotteli ja pohti omaa ja järjestönsä visiota. Vertailtuamme visioita keskenään mietimme, miten ne näkyvät toiminnassamme. Osalle ulkopuolisista saattaakin jäädä epäselväksi, millaisen maailman eteen järjestöt tekevät työtään. Ehdotettiin, että ehkä meidän pitäisi enemmän kertoa, mitä asioita ajamme eikä pelkästään mitä vastustamme.

Meille ohjattiin myös zine-työpaja, jonka aiheena oli sukupuoli ja militarismi. Yhdistelimme tekstiä ja lehdistä leikattuja kuvia luoden yksi- tai monisivuisia aikakauslehden tyyppisiä artikkeleita. Zine-työskentelyn ohessa keskustelimme siitä, miten vastustamme militarismia sortumatta vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin, kun armeijakin esittää itsensä edistyksellisenä ja luopuneena vanhoista sukupuolirooleista. Keskustelimme pienemmässä ryhmässä myös sosiaalisesta mediasta ja miten järjestöjen kannattaa siellä toimia.

Viimeisenä koulutuspäivänä kartoitimme, mitkä toimijat ovat meille ja järjestöillemme aktiivisia ja passiivisia liittolaisia sekä passiivisia ja aktiivisia vastustajia. Esimerkiksi Suomen kontekstissa passiiviseksi liittolaiseksi asetettiin Vihreät ja Vasemmistoliitto sekä aktiiviseksi vastustajaksi nykyinen puolustusministeri. Vaikka eri toimijoiden sijainnin määrittely tällä spektrillä oli melko hankalaa, harjoitus auttoi hahmottamaan tilannetta paremmin. Seuraava vaihe tehtävässä oli pohtia, miten mahdollisimman monta spektrillä esitettyä toimijaa saataisiin siirrettyä aktiiviseksi liittolaiseksi tai mahdollisimman lähelle sitä. Välillä järjestötoimijoiden ongelmana saattaa olla, että he käyttävät liian suuren osan energiastaan aktiivisiin vastustajiinsa.

Iltapäivällä suunnittelimme kunkin järjestön omia tulevia projekteja ja järjestöjen välistä tiedonjakoa sekä yhteistyötä tulevaisuudessa. Esimerkiksi seuraava nuorison militarisoinnin vastainen toimintaviikko marraskuussa on luonnollisesti merkittävä alusta koordinoidulle toiminnalle. Pohdimme myös seuraavan tapaamisen mahdollisuutta esimerkiksi Italiassa.

Maanantaina illalla virallisen koulutuksen jo päätyttyä oli Public forum on countering youth militarisation -tapahtuma Housmans Radical Booksellers -kirjakaupassa. Keskustelutilaisuudessa henkilöt, jotka eivät viikonlopun koulutukseen osallistuneet, kyselivät eri maiden tilanteista. Maidensa militarismista ja omista kampanjoistaan kertomassa oli aktivisteja Suomen lisäksi Tšekistä, Iso-Britanniasta ja Turkista.

Tapahtumassa oltiin kiinnostuneita esimerkiksi siitä, miten Suomen asevelvollisuus käytännössä toimii ja millaisia sukupuolirooleja armeijaan liittyy. Keskustelussa nousi myös esille Iso-Britanniassa käynnissä oleva kampanja turvallisuuskäsityksen laajentamiseksi kestävämpään suuntaan ja siihen liittyvien aiheiden muuntamiseksi lapsille ymmärrettävään muotoon. Tšekissä valtion puolustus on merkitty opetussuunnitelmaan ja sen järjestäminen on armeijan vastuulla, mutta armeija ei pysty tarjoamaan opetusta kaikille. Lisäksi kouluissa käyneet armeijan edustajat päästivät nuorempia koululaisia aseiden lähettyville. Tämän kaltaisia epäkohtia tšekkiläisaktivistit käyttävät hyväkseen ja ovatkin saaneet asialleen lisää kannatusta. Turkissa on alettu sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen demilitarisoimaan armeijaa, mutta vastaavasti militarisoimaan poliisivoimia – militarismia on monenlaista.

Tiistaina 6. helmikuuta palasimme Suomeen lähes ajallaan.

MATIAS KASKILUOTO