Maailmanhallitus – uhka vai mahdollisuus?

Tänään, 5. maaliskuuta 2052, YK:n maailmanhallitus julisti hätätilan Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja päätti humanitaarisen avun lähettämisestä alueelle, joka on kärsinyt äärimmäisestä kuumuudesta ja pahasta kuivuudesta. Alueella on huutava pula juomavedestä ja ruoasta ja asukkaat kärsivät vakavasta aliravitsemuksesta. Pandemia on tappanut useita kymmeniä ihmisiä, eikä sairaaloissa ei ole enää lääketarvikkeita. Kaikki maailmanhallituksen osavaltiot päättivät yksimielisesti osallistua operaatioon auttaakseen alueen asukkaita selviytymään katastrofista.

Sen jälkeen, kun maailmanhallitus viimein saatiin muodostettua, se on pystynyt edistämään koko ihmiskunnan yhteistä etua; maailma on vapautunut sekasorrosta ja turvallisuusdilemmasta. Maailmanhallitus on pystynyt kontrolloimaan ja ehkäisemään aluekohtaisia ympäristökatastrofeja sekä edistämään ihmisten tasavertaisuutta eri puolilla maailmaa.

Ensimmäisenä päätöksenään maailmanhallitus määräsi ydinaseet ja muut joukkotuhoaseet tuhottavaksi. Julistuksen mukaan maailman ihmiset eivät voi enää elää siinä pelossa, että joukkotuhoase vahingossa laukeaisi ja aiheuttaisi katastrofaalista tuhoa jossain päin maailmaa.

Maailmanhallituksen toinen päätös oli poistaa ääriköyhyys, mikä alustavasti päätettiin toteuttaa maailman köyhimmille alueille suunnatulla osavaltioiden yhteisellä kehitysavulla.

Kolmantena päätöksenään maailmanhallitus lupasi turvata ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa ja edistää ja ylläpitää monikulttuurisuutta alueellisesti. Lisäksi maailmanhallituksen alainen kauppajärjestö esitti hallitukselle lakia globaalien yritysten vastuun lisäämistä markkina-alueillaan.

Maailmanhallitus syntyi 2. toukokuuta 2046, kun Kiinakin lopulta alisti armeijansa maailmanhallitukselle ja hyväksyi näin ollen maailmanhallituksen perustuslain ja julisti edistävänsä ihmisoikeuksia omalla hallinnollisella alueellaan. Kiinan mukaan tuloa edelsi alueen globaali kauppasaarto, joka johti Kiinassa armeijan vallankaappaukseen ja yksipuoluejärjestelmän alasajoon.

Maailmanhallitus perustettiin alustavasti YK:n alaisuuteen ja ensimmäiset maailmanhallituksen perustajavaltiot olivat Euroopan Unioni, Yhdysvallat, Kanada sekä Australia, jotka globaalitalous oli liittänyt tiivisti yhteen. Loput maailman valtiot liittyivät yksitellen maailmanhallitukseen ympäristöongelmien ja aseellisten konfliktien kautta.

Maailmanhallituksen toimintakyvyn varmistamiseksi sille annettiin oikeus periä viisi prosenttia kaikkien osavaltioiden verotuloista. Kansallisarmeijat lakkautettiin osittain ja niiden tilalle perustettiin globaalit asevoimat, jotka turvaavat ihmisten oikeuksia ja rauhaa eri puolilla maailmaa. Kaikki alueelliset osavaltioiden erimielisyydet ratkaistaan erillisessä koko maailman kattavassa aluetuomioistuimessa, jotta kaikkien osapuolten riita-asiat voitaisiin ratkaista mahdollisimman objektiivisesti ja puolueettomasti.

Utopiaako?

Voiko todellinen maailmanhallitus koskaan syntyä? Koko maailmaa koskevat ongelmat tarvitsevat kaikkien kansallisvaltioiden yhteistä sitoutumista niiden ratkaisemiseen, koska ongelmat ovat yksinkertaisesti liian isoja yksittäisten valtioiden hoidettavaksi tai ratkaistavaksi. Tarvitaan yhteistä näkemystä, yhteistä suuntaa ja yhteistä toimintaa. Valtiot toimivat onneksi jo nyt paljon yhteistyössä ja pyrkivät tekemään osansa ongelmien ratkaisemiseksi. Mutta toisaalta ne eivät halua luopua itsemääräämisoikeudestaan ja näin pitävät yllä sekasortoista tilaa kansainvälisessä maailmassa. Globaali maailma on jo kuitenkin muodostunut kansallisvaltioiden takapihalla. Globaalitalous liikkuu yli rajojen yhdistäen ihmisten elämää toisiinsa talouden kautta. Lisäksi kansainväliset organisaatiot yhdistävät ihmisiä yli kansallisrajojen ja internet ja muu teknologia edistävät sosiaalista kansainvälistymistä.

Globaalin maailman tarkoitus ei kuitenkaan ole edustaa vain yhdenlaista ajattelua tai vain yhtä kulttuuria. Monikulttuurisuuden ylläpitäminen on yhtä tärkeää kuin monimuotoisen luonnon tai ympäristön suojelu. Monimuotoisuus tarkoittaa monimuotoista ajattelua ja sitä kautta monimuotoista ongelmienratkaisua. Jokaisessa kulttuurissa on muodostunut oma sosiaalinen, kielellinen ja kulttuurillinen  ajatusrakennelmansa, jollaista ei voida opiskella kulttuurin ulkopuolelta. Siinä on monikulttuurisuuden vahvuus.

Uskon, että jokainen ihminen toivoo kaikille mahdollisuutta toimia maailmassa omien kykyjensä edistämiseksi ja tätä kautta koko ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Koen itse ainakin olevani globaalikansalainen, joka haluaa edistää koko maailman hyvinvointia, pitää huolta koko planeetan ympäristöstä ja oppia ympäröivästä maailmasta.

Maailmanhallitusta meillä ei ole eikä välttämättä tulekaan ainakaan vielä vuonna 2050. Globaali maailma on kuitenkin olemassa jo nyt ja me jokainen olemme osa sitä.

TOPI ALASALMI