Oikeus kieltäytyä asepalveluksesta niin rauhan kuin sodankin aikana on jokaisen ihmisoikeus. Aseistakieltäytymisoikeus nähdään osana ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta. Valtiot, joissa asevelvollisuus on käytössä, ovat velvollisia joko vapauttamaan vakaumukselliset aseistakieltäytyjät kaikesta palveluksesta tai järjestämään heille heidän vakaumustaan kunnioittavan siviilipalveluksen. Suomessa on yhä useita ihmisoikeusloukkauksia aseistakieltäytymisoikeuden toteutumisessa.
 

Aseistakieltäytyminen on osa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta

Aseistakieltäytymisoikeus sisältyy Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen sekä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18 artiklan ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapauden piiriin. YK:n ihmisoikeuskomitea, joka valvoo sopimuksen noudattamista, tuo tämän esiin artiklaa koskevissa yleiskommenteissa, maaraporteissaan ja tuomioissaan.

Myös YK:n ihmisoikeusneuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkitsevat aseistakieltäytymisen kuuluvan tämän vapauden piiriin.

YK:n ihmisoikeuselimet pitävät aseistakieltäytyjien vangitsemista ajatuksen,- omantunnon- ja uskonnonvapauden mielivaltaisena rajoittamisena.
 

Siviilipalveluksen tulee olla aseistakieltäytyjävakaumusta kunnioittava

Mikäli valtiossa on käytössä asevelvollisuus, on sen joko vapautettava vakaumukselliset aseistakieltäytyjät kaikesta palveluksesta tai järjestettävä heille erikseen siviilipalvelus. Ihmisoikeuslinjausten mukaan siviilipalveluksen on oltava aseistakieltäytyjän vakaumusta kunnioittava, siviililuonteinen, yleistä etua palveleva eikä se saa olla rangaistuksenomainen armeijapalvelukseen nähden.

Siviilipalvelukseen ei voida määrätä muita kuin heitä, jotka eivät vakaumuksensa takia voi suorittaa asepalvelusta. Esimerkiksi laajasti yhteiskunnassa suoritettava pakollinen kansalaispalvelus olisi todennäköisesti laitonta pakkotyötä.
 

Suomen asevelvollisuusjärjestelmässä on useita ihmisoikeusongelmia

YK:n ihmisoikeuskomitea vaati viimeisimmässä Suomea koskevassaan määräaikaisraportissa vuonna 2013 Suomea laajentamaan Jehovan todistajille myönnetyn erikoiskohtelun koskemaan muitakin aseistakieltäytyjäryhmiä. Komitea kiinnitti lausunnossaan huomiota myös siviilipalveluksen kestoon ja vaatii Suomea varmistamaan, ettei siviilipalvelus ole pituudeltaan tai muilta ominaisuuksiltaan rangaistuksen luontoinen. Myös YK:n ihmisoikeusneuvosto on kiinnittänyt huomiota samoihin seikkoihin viimeisimmässä Suomea koskevassa määräaikaisarvioinnissaan ja kehottaa vapauttamaan vangitut totaalikieltäytyjät.

Suomi kumosi Jehovan todistajat asevelvollisuudesta vapauttavan lain keväällä 2019. Näin ollen Suomi toimi täysin päinvastoin kuin YK:n ihmisoikeuselimet olivat vaatineet. Lain kumoamisen seurauksena Suomessa on entistä laajempi joukko henkilöitä, jotka ovat vaarassa saada puolen vuoden vapausrangaistuksen ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden piiriin kuuluvan aseistakieltäytymisoikeutensa käyttämisestä. YK:n ihmisoikeuskomitea antaa seuraavan Suomea koskevan määräaikaisraportin johtopäätöksensä vuoden 2020 syksyllä.

Suomessa siviilipalvelus on yli kaksi kertaa pidempi kuin lyhin varusmiespalvelus. Ihmisoikeuslinjausten mukaan siviilipalvelus ei saa olla rangaistuksenomainen armeijapalveluksen verrattuna. Mikäli palvelusmuodot ovat eri pituisia tulee tämän perustua kunnolliseen ja objektiiviseen perusteeseen. Aseistakieltäytyjäliiton näkemyksen mukaan palveluksen kokonaispituuden tulee olla merkittävin mittari verrattaessa palvelusmuotoja keskenään, eikä liitto näe perusteita sille miksi siviilipalveluksen tulisi olla pidempi kuin lyhimmän tai vähintään keskimääräisen varusmiespalveluksen.

YK:n ihmisoikeusneuvosto kehotti vuonna 2017 Suomea varmistamaan, että siviilipalvelus pysyy siviilien hallinnassa. Siviilipalveluslainsäädäntöön vaikuttavissa elimissä on useita sotilaallisia toimijoita. Esimerkiksi siviilipalvelusasiain neuvottelukunnassa on jäsenet puolustusministeriöstä, pääesikunnasta ja Varusmiesliitosta. Samat tahot olivat mukana myös siviilipalveluslain muutostarpeita selvittäneessä työryhmässä vuosina 2017-18.

Sotilaallisten toimijoiden kehittämisehdotuksissa siviilipalveluksen perusta vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille tarkoitettuna palvelusmuotona on unohdettu ja palveluksesta on pyritty tekemään entistä enemmän kriisinvarautumista tukeva palvelusmuoto. Siviilipalveluksen kytkeminen sotilaallisiin kriiseihin kuitenkin kyseenalaistaa siviilipalveluksen vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille sopivana palvelusmuotona. Siviilipalveluslaissa on tälläkin hetkellä kriisinaikaista palvelusta koskevat pykälät. Aseistakieltäytyjäliiton näkemyksen mukaan ne tulisi poistaa ja aseistakieltäytyjiä tulisi kohdella kriisin aikana kuten muitakin siviilejä eli valmiuslain kautta.

Suomessa on ollut myös merkittäviä puutteita aseistakieltäytymisvaihtoehdon tiedonsaannin toteutumisessa sekä ennen kutsuntoja, kutsunnoissa että armeijapalveluksen aikana. AKL on kerännyt kokemuksia kutsuntoihin osallistuvilta, jotka ovat saaneet mielestään vajavaiset tiedot armeijan vaihtoehdoista. Varusmiespalveluksen aikana informaatio siviilipalvelukseen siirtymisestä ei tule esille käytännössä mitenkään vaan tieto on osattava etsiä itse. Lisäksi siviilipalvelukseen siirryttäessä kohdataan usein laitonta hidastelua tai painostusta. AKL on kerännyt myös näitä kokemuksia. Ihmisoikeusneuvoston aseistakieltäytymistä koskevassa päätöslauselmassa nostetaan esiin tiedon saavutettavuus koskien aseistakieltäytymismahdollisuutta. Myös ihmisoikeuskomitea on käsitellyt  aihetta loppupäätelmissään.

Aseistakieltäytyjien vakaumuksentutkinta on edelleen käytössä siviilipalvelukseen erityisoloissa hakiessa. Tätä ongelmallista käytäntöä ei ole erikseen kielletty ihmisoikeustulkinnoissa, mutta sen prosessia on säädelty tarkasti. Aseistakieltäytyjäliitto vaatii, että aseistakieltäytyjien vakaumuksentutkinnasta luovutaan kaikissa olosuhteissa. Myös YK:n ihmisoikeusneuvosto on toivottanut tervetulleeksi sen, ettei vakaumusta erikseen selvitetä.