Tänään, kansainvälisenä aseistakieltäytyjäpäivänä seisomme rinta rinnan kolumbialaisten aseistakieltäytyjien kanssa, jotka vaikeuksista huolimatta kieltäytyvät aseista ja asepalveluksesta.
Alta löydät vetoomuksen, jossa he kertovat tilanteestaan ja pyytävät hallitustaan vastaamaan kohtaamiinsa ongelmiin. Lisätietoa Kolumbian tilanteesta ACOOC (Colombian Collective Action of Conscientious Objectors) ja Justapazin artikkelista espanjaksi ja tiivistelmästä englanniksi.
Aseistakieltäytyjien ja antimilitarististen organisaatioiden 20-vuotinen mobilisaatio on johtanut tärkeisiin lakimuutoksiin sekä perustuslain että yleisen keskustelun muuttumiseen Kolumbian parlamentissa. Vaikka aseistakieltäytymisen tilanne ei olekaan vielä ideaali, siitä on tullut mahdollinen vaihtoehto monille nuorille miehille.
Tämän lisäksi yli neljä vuotta kestäneiden vanhan hallituksen ja FARC-kapinallisten välisten rauhanneuvottelujen tuloksena iso osa kapinallisista onnistui palata takaisin maahan. Onnistuneet neuvottelut toivat katkonaisuudestaan huolimatta toivoa maassa melkein 60 vuotta kestäneen aseellisen konfliktin selvittämiseksi. Valitettavasti Kolumbian nykyinen hallitus vastustaa neuvoteltua rauhansopimusta, ja vaarantaa näin maan luisumisen uuteen konfliktiin.
Nykyhallituksen selkeänä tavoitteena on lisätä armeijan rahoitusta ja vahvistaa luonnonvarojen myymiseen perustuvaa talouspolitiikkaa, jonka vaikutukset maan populaatioon ja ympäristöön ovat peruuttamattomat. Suuri armeija puolustaa näitä hallituksen intressejä. Rahoituksen lisäksi hallitus on vahvistanut armeijansa kapasiteettia ja sidettä Yhdysvaltojen ja NATO:n kanssa.
Edellä kuvattu luonnonvaroja hyväksikäyttävä ja asevarusteluun keskittyvä politiikka syventää ihmisten köyhyyttä, laiminlyö heidän oikeuksiaan, ruokkii käynnissä olevaa konfliktia ja ajaa nuoret tarttumaan aseisiin joko kansallisen armeijan tai muiden aseellisten joukkojen puolella. Tilanne heikentää kansalaisten mahdollisuuksia harjoittaa oikeuksiaan, mukaan lukien oikeutta kieltäytyä aseista.
Antimilitarismin roolina Kolumbiassa ei ole olekaan ainoastaan puolustaa rauhaa, vaan myös varmistaa ja parantaa aseistakieltäytymisen asemaa.
Mitä aseistakieltäytyjät vaativat?
Ei enää kutsuntoja!
Kutsunnoissa nuorten miesten oikeudet usein sivuutetaan ja heidät rekrytoidaan suoraan armeijaan.
Aseistakieltäytyjien hakemusten käsittely itsenäiselle ja puolueettomalle toimijalle
Tällä hetkellä hakemukset käsittelee "monialaisen yhteistyön komissio", jonka jäsenet koostuvat armeijan ja lääketieteen sekä ministeriön edustajista. Komissio ei kuitenkaan ole puolueeton tai täytä YK:n Ihmisoikeuskomission kriteereitä. Esimerkiksi maaseudulla ministeriön edustajat eivät ole aina käytettävissä, ja komissio saattaa koostua pelkästään armeijan edustajista.
Suostuttelun lopettaminen
Viranomaiset yrittävät usein taivuttaa aseistakieltäytyjiksi ilmoittautuvia muuttamaan kantaansa ja esittelevät heille toisia vapautusvaihtoehtoja armeijasta. Monet nuoret valitsevatkin vastoin parempaa tietoaan viranomaisten esittämän ratkaisun, pienentäen varsinaisten aseistakieltäytyjien määrää tilastoissa.
Aseistakieltäytymisen tulisi olla ilmoitusasia
Painostuksesta johtuen monet eivät valita tuomiosta tai yritä kieltäytyä muilla tavoin jos ensimmäinen hakemus aseistakieltäytymisestä evätään. Hakemus aseistakieltäytymistä varten tehdään armeijan tukikohdassa, joka varmasti lisää tilanteen kuormittavuutta.
Armeijan tulee kertoa oikeudesta kieltäytyä aseista
Tällä hetkellä armeija ei täytä lain vaatimaa vastuutaan aseistakieltäytymisoikeudesta informoimiseen ja kampanjoimiseen, eivätkä monet näin edes tiedä mahdollisuuden olemassaolosta.
Disinformaation lopettaminen
Armeija kertoo valheellisesti sodan uhasta Nicaraguaa tai Venezuelaa vastaan, koska sodan aikana aseistakieltäytyminen ei olisi mahdollista.
Oikeus olla rahoittamatta armeijaa
Aseistakieltäytyjät pakotetaan kieltäytymisestään huolimatta maksamaan sotilaspassista, jolla rahoitetaan armeijan ylläpitoa.
Käännös englanninkielisestä vetoomuksesta: Jyry Virtanen