Oikeusasiamies haluaa sivarihakemusten joutuisaa käsittelyä

Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut jälleen kantaa armeijan viivyttelyyn siviilipalvelushakemuksen käsittelyssä. Panssariprikaatin kranaatinheitinkomppaniassa tammikuussa 2014 palveluksen aloittanut asevelvollinen oli ilmoittanut 10.1.2014 haluavansa hakea siviilipalvelukseen, mutta hänet kotiutettiin vasta viisi päivää myöhemmin. Siviilipalveluslain mukaan hakemus tulee käsitellä viipymättä.

17.2.2015 antamassaan päätöksessä oikeusasiamies kirjoittaa: ”Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut nähdäkseni parempi, jos (kyseisen asevelvollisen) siviilipalvelukseen hakeutumista olisi ryhdytty hoitamaan nyt ilmennyttä aktiivisemmin heti kun (hänen) halukkuus siviilipalvelukseen oli tullut hänen esimiestensä tietoon. Tätä voidaan pitää myös perustuslaissa turvatun hyvän hallinnon toteuttamisen kannalta perusteltuna menettelytapana.” Hän haluaa myös kiinnittää panssariprikaatin ”huomiota siviilipalvelukseen hakeutuvien henkilöiden asioiden joutuisan käsittelyn vaatimukseen.”

Asevelvollinen oli ilmoittanut perjantaina 10.1. perusyksikön päällikölle haluavansa hakea siviilipalvelukseen. Kyseinen kapteeni oli armeijan ohjeistuksen perusteella lähettänyt asevelvollisen sosiaalikuraattorin luokse ja kertoi ilmoittaneensa, että asevelvollinen voi täyttää siviilipalvelushakemuksen sen jälkeen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, mihin kapteeni ei asiaa selvitettäessä antamansa lausunnon mukaan tiennyt syytä. Asia ei ollut edennyt myöskään seuranneen viikonlopun aikana, mitä kapteeni perusteli sillä, että varasto oli viikonlopun ajan kiinni.

Oikeusasiamies kirjoittaa, että keskustelun järjestäminen sosiaalikuraattorin kanssa voi olla sinänsä perusteltua, mutta sen tulee olla vapaaehtoinen (”totean kuitenkin tällaisen keskustelun perustuvan viime kädessä siviilipalvelukseen hakeutuvan vapaaehtoisuuteen”) eikä se saa viivyttää hakemuksen käsittelyä (”tässä tapauksessa voidaan mielestäni kysyä, olisiko sosiaalikuraattorin käydystä keskustelusta luopumisella voitu jouduttaa asevelvollisen kotiuttamiseksi edellytettäviä toimenpiteitä”). Hän toteaa epäselväksi jääneen myös sen, miksei kotiuttamistoimenpiteitä olisi voitu totetuttaa loppuun jo 10. tammikuuta.

Seuraavana maanantaina 13.1. siviilipalvelukseen hakeutuva asevelvollinen oli tavannut perusyksikön vääpelin, joka kertoi hänelle että ”useat työnantajat suhtautuvat hyvin negatiivisesti siviilipalveluksen suorittamiseen.” Oikeusasiamies toteaa, ettei kyseisen vääpelin ”omien näkemysten esittämistä voida pitää viranomaisilta edellytetyn heinotunteisuus- ja asiallisuusvaatimuksen näkökulmasta sopivana kerrotunlaisessa tilanteessa.” Kotiuttaminen on viivästynyt vielä vääpelin tapaamisen jälkeenkin kaksi päivää, minkä syy jää armeijan antamien lausuntojen perusteella selvittämättä. Maavoimien esikunta kuitenkin katsoo, että asiaa olisi voitu lähteä hoitamaan aktiivisemmin jo 13.1.

Kesken armaijapalveluksen jätettyjen siviilipalvelushakemusten käsittelyssä esiintyy siis edelleen ongelmia, vaikka tilanne kokonaisuutena onkin parantunut sen jälkeen, kun Aseistakieltäytyjäliitto alkoi joitakin vuosia sitten kiinnittää enemmän huomiota asiaan. Sen parissa riittää työtä yhä ja varmaa on, että ainoa tapa ratkaista ongelma on siihen puuttuminen.