Tätä lennäkkitekstiä on käytetty vuonna 2008.
Tervetuloa syömään! Tämän ruoanjakotapahtuman järjestää Helsingin Ruokaa ei aseita -ryhmä, joka jakaa ilmaista, pääosin luonnonmukaisesti tuotetuista tarpeista valmistettua kasvisruokaa kerran kuukaudessa.
Maailmassa käytetään tähtitieteellisiä summia asevarusteluun. Samaan aikaan lukemattomat ihmiset eivät saa perustavimpiakaan tarpeitaan tyydytetyksi ja kymmeniä tuhansia ihmisiä kuolee joka päivä ruoan tai puhtaan veden puutteen, parannettavissa olevien sairauksien tai muiden elämän kannalta välttämättömien perustarvikkeiden puuttumisesta aiheutuvien syiden johdosta. Ruokaa ei aseita-kampanja haluaa tuoda esiin tätä järjettömyyttä.
Kampanjan teemat ovat ajankohtaisia myös nykyisessä eriarvoistumisen Suomessa. Vuosia jatkunut talouskasvu ei ole tuottanut hyvinvointia kaikille, ja kaikkein vähiten heikoimmassa asemassa oleville kokonaan tai osittain tulonsiirtojen varassa eläville ihmisille, joiden toimeentulon edellytykset ovat tosiasiassa huonontuneet sosiaaliturvan heikennysten ja tiukennetun kontrollin myötä. Sen sijaan sotilaallisen varustautumisen ylläpitämiseen ja jopa kiihdyttämiseen varoja on riittänyt, vaikkei näköpiirissä ole minkäänlaista Suomea uhkaavaa sotilaallista kriisiä.
Ruokaa ei aseita on kansainvälinen antimilitaristinen liike, joka sai alkunsa USA:ssa vuonna 1980. Tällä hetkellä se toimii yli kahdessa sadassa kaupungissa eri puolilla maailmaa. Suomen Ruokaa ei aseita -toiminta käynnistyi vuonna 1998. Helsingin ryhmä on jakanut ruokaa kuukausittain jo yli kahdeksan vuoden ajan. Kaikki Ruokaa ei aseita -ryhmät toimivat vapaaehtoispohjalta. Toiminnallamme haluamme osoittaa myös, että ihmiset voivat toimia ja auttaa toisiaan vapaaehtoisuuden ja solidaarisuuden pohjalta ilman valtarakenteita.
- Seuraava ruoanjakotapahtuma Karhupuistossa 17.10. klo 15.00 -
- Ruoanlaitto alkaa klo 11.00 Rauhanasemalla Itä-Pasilassa -
Vuonna 2006 käytössä ollut lentolehtisteksti:
(kuva, jossa porkkanaa puristava nyrkki, REA-otsikko, yhteystiedot)
Tervetuloa syömään! Tämän ruoanjakotapahtuman järjestää Helsingin Ruokaa ei aseita -ryhmä, joka jakaa ilmaista, pääosin luonnonmukaisesti tuotetuista tarpeista valmistettua kasvisruokaa tässä samassa paikassa jokaisen kuukauden viimeisenä torstaina.
Ruokaa ei aseita -tapahtumissa tuodaan esille sitä järjettömyyttä, että samassa maailmassa, jossa käytetään tähtitieteellisiä summia asevarusteluun, lukemattomat ihmiset eivät saa perustavimpiakaan tarpeitaan tyydytetyksi ja kymmeniä tuhansia ihmisiä kuolee joka päivä ruoan tai puhtaan veden puutteen, parannettavissa olevien sairauksien tai muiden elämän kannalta välttämättömien perustarvikkeiden puuttumisesta aiheutuvien syiden johdosta.
Ruokaa ei aseita -kampanjan teema on valitettavan ajankohtainen myös Suomessa. Viimeisten reilun kymmenen vuoden ajanjakso on merkinnyt sekä tuloerojen huomattavaa kasvua että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten perustoimeentulon lähes jatkuvaa kiristämistä. Suomeen on 1990-luvun laman jälkeen vakiintunut yhteiskuntaluokka, joka elää niukasti tulonsiirtojen ja pätkätöiden varassa. Samaan aikaan Suomi on muista Länsi-Euroopan maista poiketen kasvattanut asevarustelubudjettiaan, vaikka jopa tähän kehitykseen johtaneita päätöksiä tehneet ovat myöntäneet, että Suomea uhkaavan sotilaallisen konfliktin todennäköisyys on merkittävästi vähentynyt.
Ruokaa ei aseita on kansainvälinen antimilitaristinen liike, joka sai alkunsa USA:ssa vuonna 1980. Tällä hetkellä se toimii yli kahdessa sadassa kaupungissa eri puolilla maailmaa. Suomen Ruokaa ei aseita -toiminta käynnistyi vuonna 1998. Helsingin ryhmä on jakanut ruokaa kuukausittain jo yli kahdeksan vuoden ajan. Kaikki Ruokaa ei aseita -ryhmät toimivat vapaaehtoispohjalta. Toiminnallamme haluamme osoittaa myös, että ihmiset voivat toimia ja auttaa toisiaan vapaaehtoisuuden ja solidaarisuuden pohjalta ilman valtarakenteita.
- Seuraava ruoanjakotapahtuma (Hakaniemen torilla) . . klo 15.00 -
- Ruoanlaitto alkaa klo 10.30 Rauhanasemalla -
muutama vuotta sitten käytössä ollut lentolehtisteksti:
Miljoonat ihmiset näkevät maailmassa nälkää samaan aikaan kun asevarusteluun käytetään mielettömiä summia. Ruokaa ei aseita -tapahtumien tarkoitus on kiinnittää huomiota tähän tosiasiaan jakamalla ihmisille ilmaista kasvisruokaa julkisella paikalla. Lähes kaikki jaettava ruoka on saatu ilmaiseksi kaupoista.
Ruokaa ei aseita -tapahtumien aihe on ajankohtainen myös Suomessa. 1990-luvun alun laman jälkeiset kymmenen vuotta ovat merkinneet tuloerojen lisääntymistä ja kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten toimeentulon kiristymistä. Samaan aikaan asevarusteluun käytettävä rahamäärä on taas vain kasvanut, vaikka useimmat myöntävät, että Suomea uhkaavan sotilaallisen selkkauksen vaara on merkittävästi pienentynyt.
Paitsi asevarustelun kritiikistä, Ruokaa ei aseita -kampanjassa on kysymys konkreettisesta ja auttamisesta ja vaihtoehtoisten sosiaalisten rakenteiden luomisesta – sellaisten, joiden perustana ei ole raha tai valta, vaan vapaaehtoisuus ja solidaarisuus muita kohtaan.
Suomen Ruokaa ei aseita -toiminta on osa kansainvälistä Food Not Bombs -liikettä, joka syntyi Bostonissa USA:ssa vuonna 1980. Tällä hetkellä sen nimissä toimivia ryhmiä on yli 200 kaupungissa kaikissa maanosissa. Suomessa toiminta käynnistyi vuonna 1998.
Vuonna 2003 käytössä ollut lentolehtisteksti:
Tervetuloa syömään! Tämän ruoanjakotapahtuman järjestää Helsingin Ruokaa, ei aseita -ryhmä, joka jakaa ilmaista, pääosin luonnonmukaisesti tuotetuista tarpeista valmistettua kasvisruokaa tässä samassa paikassa jokaisen kuukauden viimeisenä torstaina.
Ruokaa ei aseita -tapahtumissa tuodaan esille sitä järjettömyyttä, että samassa maailmassa, jossa käytetään tähtitieteellisiä summia asevarusteluun, lukemattomat ihmiset eivät saa perustavimpiakaan tarpeitaan tyydytetyksi ja noin 60–80.000 ihmistä kuolee joka päivä ruoan tai puhtaan veden puutteen, parannettavissa olevien sairauksien tai muiden elämän kannalta välttämättömien perustarvikkeiden puuttumisesta aiheutuvien syiden johdosta.
Ruokaa ei aseita -kampanjan teema on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan valitettavan ajankohtainen myös Suomessa. Tämä ajanjakso on merkinnyt sekä tuloerojen huomattavaa kasvua että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten perustoimeentulon lähes jatkuvaa kiristämistä. Suomeen on 90-luvun laman jälkeen vakiintunut yhteiskuntaluokka, joka elää niukasti tulonsiirtojen ja pätkätöiden varassa. Samaan aikaan Suomi on muista Länsi-Euroopan maista poiketen kasvattanut asevarustelubudjettiaan, vaikka jopa tähän kehitykseen johtaneita päätöksiä tehneet ovat myöntäneet, että Suomea uhkaavan sotilaallisen konfliktin todennäköisyys on merkittävästi vähentynyt.
Ruokaa ei aseita on kansainvälinen antimilitaristinen liike, joka sai alkunsa USA:ssa vuonna 1980. Tällä hetkellä se toimii yli kahdessa sadassa kaupungissa eri puolilla maailmaa. Suomen Ruokaa ei aseita -toiminta käynnistyi vuonna 1998 ja ilmaista ruokaa jakavia ryhmiä on nykyään yhdellätoista paikkakunnalla. Helsingin ryhmä on jakanut ruokaa kuukausittain jo yli viiden vuoden ajan. Kaikki Ruokaa ei aseita -ryhmät toimivat vapaaehtoispohjalta. Toiminnallamme haluamme osoittaa myös, että ihmiset voivat toimia ja auttaa toisiaan vapaaehtoisuuden ja solidaarisuuden pohjalta ilman valtarakenteita.
Itä-Helsingin Ruokaa ei aseita -ryhmä aloittaa kevätkauden jakamalla ilmaista kasvisruokaa Herttoniemen metroaseman vieressä lauantaina 12.3.2005 klo 13 alkaen. Keväällä REA Itä-Helsinki järjestää ruoanjakotilaisuuden joka kuun toisena lauantaina.
Tapahtumalla kritisoidaan asevarustelua, johon käytetään valtavia rahasummia miljoonien ihmisten nähdessä nälkää. Varusteluun tuhlattujen rahasummien käyttäminen ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen edesauttaisi maailman turvallisuutta, sillä ihmisten taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo on yksi merkittävimmistä konfliktien syistä. Köyhyydestä ja kurjuudesta versoo myös terrorismi, joten parasta terrorismin torjuntaa olisi maailman köyhien ja rikkaiden välisen kuilun kaventaminen.
Myös Suomessa sotilasmäärärahat kasvavat, vaikka aseellisen konfliktin uhkaa ei lähialueilla ole nähtävissä. Ruokaa ei aseita -ryhmän mukaan suomalaisten turvallisuutta voitaisiin edistää siirtämällä sotilasmäärärahoja esimerkiksi köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan. Lisäksi turvallisuusmäärärahoilla voitaisiin torjua Suomen lähialueiden ympäristöuhkia.
Ruokaa ei aseita on kansainvälinen kampanja, joka sai alkunsa Bostonissa USA:n itärannikolla 1980-luvun alussa. Sieltä se on levinnyt jo yli 200 kaupunkiin eri puolille maailmaa. Suomeen kampanja rantautui vuonna 1998.
Helsingissä toimii kaksi Ruokaa ei aseita -ryhmää, Helsingin ja Itä-Helsingin Ruokaa ei aseita. Helsingin ryhmä jakaa ruokaa joka kuun viimeinen torstai klo 13 Hakaniementorilla. Seuraavat tapahtumat ovat siis Hakaniemessä 31.3., 28.4. ja 26.5. ja Herttoniemessä 9.5 ja 14.5. Heinäkuussa Helsingin Ruokaa ei aseita järjestää yhdessä Aseistakieltäytyjäliiton ja Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:n kanssa viidennen kansainvälisen Ruokaa ei aseita työleirin, jonka aikana ulkomaalaiset vapaaehtoiset jakavat ruokaa useissa eri paikoissa Helsingissä.
Lisätietoja Ruokaa ei aseita toiminnasta ja kesän leiristä saat Aseistakieltäytyjäliitosta, puh. 09-140 427 ja Itä-Helsingin Ruokaa ei aseita -ryhmältä (rea-vostok@pan.nu).
Viimeiset kymmenen vuotta Suomen historiassa ovat olleet merkillistä aikaa. Poliittiset ja taloudelliset rakenteet ovat muuttuneet globalisaatiokehityksen myötä, minkä lisäksi meitä on koetellut ankara lama. Kaikkien näiden mullistusten keskellä on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että se mistä on säästetty ja millä lailla kansainvälisiä virtauksia on seurattu ovat olleet poliittisia valintoja. Mitä siis on tehty ja mitä olisi voitu tehdä toisin?
Vuosina 1991-2000 kuntien valtionosuuksia leikattiin yli 17 miljardia markkaa (1) ja sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta laski vuoden 1992 33,6%:sta vuoden 1998 27,2 %:n (2). Tämä on pakottanut kunnat tuottamaan palveluja halvemmalla ja monessa tapauksessa myös lopettamaan osia perinteisistä turvarakenteista. On aika selvää, että tällaisesta kehityksestä ovat kärsineet erityisesti tukitoimiverkon varassa elävät vähempiosaiset. Aika säästötoimille ei voisi olla huonompi, sillä sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien lähentyessä eläkeikää sosiaaliturvaan sijoitettavien määrärahojen tarve on kasvanut vuosi vuodelta.
Ketkä ovat tarkasti ottaen olleet leikkausten kohderyhmät, kysyvät Suomen sosiaaliturvan muutoksia seuranneet tutkijat Lehtonen ja Aho (3), ja päätyvät tulokseen:
1992: sairaat ja työttömät
1993: sairaat, työttömät ja lapsiperheet
1994: työttömät, eläkeläiset (ja sairaat)
1995: lapsiperheet ja nuoret
1996: köyhät (eli pienituloiset sosiaaliturvan varassa elävät), sairaat, eläkeläiset, työttömät ja lapsiperheet
1997 ja 1998: työttömät, nuoret, lapsiperheet ja sairaat
Valinta on selvästi poliittinen, sillä asiat olisi voitu tehdä myös toisin, mm. kiristämällä tuloverotuksen progressioita ja pääomaverotusta, tai kohdistamalla verokevennyksiä pienituloisille.
Kaiken tämän ohella on kuitenkin olemassa yksi yhteiskunnan osa-alue, jota leikkaukset eivät ole koskeneet: asevarustelu. Tilanne on hyvin paradoksaalinen, sillä samaan aikaan kun useimmat myöntävät että sotilaallisen selkkauksen vaara Suomen lähialueilla on merkittävästi pienentynyt, on asevarusteluun käytettävät määrärahat vain kasvaneet. Lisäksi Suomi on kerännyt itselleen vähintään kyseenalaista mainetta viemällä aseita mm. Indonesiaan ja Turkkiin.Tähän epäkohtaan kohdistuukin Tampereen Ruokaa ei aseita -ryhmän vaatimus: Ensimmäinen asia, joka yhteiskunnan tulisi taata on ihmisten perustarpeet ja yleinen sosiaaliturva, minkä lisäksi jatkuvaan kierteeseen vievä asevarustelu on lopetettava. Koska turvallisuus on asia, jota ei voidaan saavuttaa lisäämällä aseita vaan ennen kaikkea lisäämällä hyvinvointia, on tämä vaatimus on samalla niin paikallinen kuin maailmanlaajuinenkin. Olemme keittopatojemme takana rauhan, hyvinvoinnin ja solidaarisuuden puolesta.
Lähteet:
(1) Suomen kuntaliitto.
(2) Tilastokeskus : Suomi lukuina.
(3) Lehtonen & Aho (2000) Hyvinvointivaltion leikkausten uudelleenarviointia. Janus 2/2000, 97-1
Helsingissä järjestetään 14-25.7.2003 kansainvälinen Ruokaa ei aseita -työleiri. Helsingin Ruokaa ei aseita-ryhmän aktiivit ja seitsemästä maasta eri puolilta maailmaa saapuneet vapaaehtoiset jakavat ilmaista kasvisruokaa kaikille sitä tarvitseville viidessä eri tapahtumassa eri puolilla kaupunkia. Tämä on yksi niistä.
Ruokaa ei aseita on kansainvälinen liike, joka sai alkunsa Bostonissa USA:ssa vuonna 1980. Tällä hetkellä se toimii yli kahdessa sadassa kaupungissa eri puolilla maailmaa. Suomen Ruokaa ei aseita -toiminta käynnistyi vuonna 1998 ja tällä hetkellä ilmaista ruokaa jakavia ryhmiä on yhdeksällä paikkakunnalla.
Turvallisuuden mielletään usein tarkoittavan sotilaallista turvallisuutta. Tällöin se tarkoittaisi turvallisuutta muita ihmisiä vastaan. Ruokaa ei aseita -kampanjan mielestä turvallisuus on kuitenkin käsitettävä laajemmin. Todellisia turvallisuudenuhkia ovat tänään maailmanlaajuiset ympäristö-, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat, joiden ratkaiseminen on mahdollista vain ihmisten yhteistyöllä, ei vastakkainasettelulla.
On selvää, ettei asevarustelu tarjoa turvallisuutta tällaisia todellisia uhkakuvia vastaan. Itse asiassa valtavinkaan sotilaallinen kapasiteetti ei näytä tarjoavan ihmisille turvaa enää edes fyysistä väkivaltaa vastaan, kuten vaikkapa toissa vuoden syyskuun yhdentenätoista päivänä USA:ssa ja sekä sen jälkeen että sitä ennen lukuisia kertoja Israelissa olemme joutuneet todistamaan.
Paitsi että sotilaallinen turvallisuusajattelu on lähtökohdiltaan vastakkainen todellisten ongelmien ratkaisemisen vaatiman ajattelumallin kanssa, se merkitsee myös niiden korjaamiseen kipeästi kaivattavien taloudellisten ja inhimillisten voimavarojen järjetöntä tuhlaamista. Samassa maailmassa, jossa käytetään tähtitieteellisiä summia asevarusteluun, lukemattomat ihmiset eivät saa perustavimpiakaan tarpeitaan tyydytetyksi ja noin 60-80.000 ihmistä kuolee joka päivä ruoan tai puhtaan veden puutteen, parannettavissa olevien sairauksien tai muiden elämän kannalta välttämättömien perustarvikkeiden puuttumisesta aiheutuvien syiden johdosta.
Ruokaa ei aseita -kampanjan teema on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan valitettavan ajankohtainen myös Suomessa. Tämä ajanjakso on merkinnyt sekä tuloerojen huomattavaa kasvua että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten perustoimeentulon lähes jatkuvaa kiristämistä. Suomeen on 90-luvun laman jälkeen vakiintunut yhteiskuntaluokka, joka elää niukasti tulonsiirtojen ja pätkätöiden varassa. Työleirin aikana ruokaa jaetaan lähiöissä, joissa työttömyyden ja syrjäytymisen aikaansaamat sosiaaliset ongelmat vaikutus ihmisten arkeen on kaikkein selvimmin nähtävissä.
Samaan aikaan Suomi on muista Länsi-Euroopan maista poiketen kasvattanut asevarustelubudjettiaan, vaikka jopa tähän kehitykseen johtaneita päätöksiä tehneet ovat myöntäneet, että Suomea uhkaavan sotilaallisen konfliktin todennäköisyys on merkittävästi vähentynyt. Turvallisuutta ja vakautta lähialueillamme voitaisiin asevarustelun sijasta edistää esim. tiiviillä lähialueyhteistyöllä, jolla voitaisiin esimerkiksi torjua Venäjällä aikapommina tikittäviä ympäristö- ja sosiaalisia ongelmia.
Ruokaa ei aseita -tapahtumissa jaetaan kasvisruokaa, sillä lihateollisuus aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia: suuria metsäalueita raivataan karjanlaitumiksi, laajamittainen karjankasvatus aiheuttaa eroosiota ja vesistöjen rehevöitymistä. Karjankasvatuksen yhteydessä pääsee ilmaan myös suuria määriä metaania, joka on paljon hiilidioksidia tehokkaammin ilmastonmuutosta kiihdyttävä kaasu.
Nykymitassaan karjankasvatus on myös osasyyllinen kolmannen maailman nälänhätään. Yhdysvaltojen naudat ja siat syövät suurin piirtein saman verran viljaa kuin koko Intian yli miljardilla asukkaalla on käytettävissään. Vaikka maailmassa on satoja miljoonia aliravittuja ihmisiä, käytetään ihmisravinnoksi kelpaavaa viljaa karjan ruokintaan.
Ruokaa ei aseita -tapahtumissa jaettava ruoka on valmistettu lahjoituksena saaduista, pääosin luonnonmukaisesti tuotetuista tarpeista. Mikäli emme olisi käyttäneet ruoanvalmistukseen kaupoille tarpeettomaksi käynyttä mutta täysin käyttökelpoista ruokaa, olisi se päätynyt kaatopaikoille.
Paitsi ajamiaan asioita, Ruokaa ei aseita -kampanja haluaa tuoda esiin myös omaa toimintatapaansa. Jokainen Ruokaa ei aseita -ryhmä on itsenäinen, ne toimivat täysin vapaaehtoisvoimin eikä niissä ole johtajia. Haluamme toiminnallamme tuoda julki sitä, että ihmiset voivat toimia yhdessä ja auttaa toisiaan myös vapaaehtoisuuden ja yhteistoiminnan perustalta. Kyseessä on sellaisten sosiaalisten rakenteiden luominen, joiden perustana ei ole raha tai valta, vaan solidaarisuus toisia kohtaan.
To 17.7. klo 15 RUOKAA EI ASEITA, Herttoniemi; metroasema, Hiihtäjäntien ja Itäväylän kulmassa oleva puistikko.
Pe 18.7. klo 15 RUOKAA EI ASEITA, Malmi; Ylä-Malmin Tori
Ti 22.7. klo 15 RUOKAA EI ASEITA, Myllypuro; metroaseman luona oleva aukio
Ke 23.7. klo 15 RUOKAA EI ASEITA, Kontula; kirjaston edessä, Ostoskujan päässä sijaiseseva aukio.
To 24.7. klo 15 RUOKAA EI ASEITA, Hakaniemen tori; Metallitalon pääty
RUOKAA EI ASEITA (Hki)
Rauhanasema
Veturitori
00520 Helsinki
FINLAND
puh 09-140 427
fax 09-147 297
rea.hki@akl-web.fi
Tämä ruoanjakotapahtuma on osa kansainvälistä Ruokaa, ei aseita -työleiriä. Leirin aikana järjestetään eri puolilla kaupunkia viisi tapahtumaa, joissa jaetaan ilmaista ruokaa kaikille sitä tarvitseville. Helsingin Ruokaa, ei aseita -ryhmän, Aseistakieltäytyjäliiton ja Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:n järjestämälle leirille tulee osanottajia seitsemästä Euroopan ja Pohjois-Amerikan maasta.
Ihmisten konkreettisen auttamisen lisäksi ruoanjakotapahtumilla kritisoidaan kapeakatseista turvallisuuspolitiikkaa ja tuodaan esille ristiriitaa asevarustelun ja sosiaalimäärärahojen välillä.
Ruoanjakamisen lisäksi leirin aikana perehdytään työttömyyden ja asunnottomuuden ongelmiin, turvallisuuspolitiikkaan ja ympäristöasioihin. Leiriläiset tutustuvat mm. kierrätystyöpajan ja yökahvila Kalkkersin toimintaan. Leirin tarkoituksena on tutustuttaa ihmisiä Ruokaa, ei aseita -kampanjan toimintaan ja levittää kampanjaa uusille paikkakunnille ja uusiin maihin.
Turvallisuuspolitiikalla on totuttu tarkoittamaan sotilaspolitiikkaa; esimerkiksi Euroopan turvallisuustilanteella tarkoitetaan yleensä Euroopan sotilaallista tilannetta. Ruokaa, ei aseita -ryhmä näkee turvallisuuden sotilaspolitiikkaa laajempana kokonaisuutena: hyvinvoinnin ja tasa-arvoisen yhteiskunnan turvaamisena. Konkreettisina turvallisuusuhkina leiriläiset pitävät maailmanlaajuisia ympäristö-, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, joiden ratkaiseminen edellyttäisi tiivistä ihmisten välistä kansainvälistä yhteistyötä.
Tällä hetkellä hyvinvointi ei Suomessa jakaudu tasaisesti. Pienen eliitin rikastuessa optioilla leipäjonot kasvavat ja yömajat täyttyvät yöstä toiseen asunnottomista. Erityisen huolestuttavana Ruokaa, ei aseita -ryhmä pitää sitä, että Suomeen on 90-luvun laman jälkeen vakiintunut yhteiskuntaluokka, joka elää niukasti tulonsiirtojen ja pätkätöiden varassa. Työleirin aikana ruokaa jaetaan lähiöissä, joissa työttömyyden ja syrjäytymisen aikaansaamat sosiaaliset ongelmat ovat selkeimmin nähtävissä.
Hallituksen köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi keväällä laatima "köyhyyspaketti" jäi torsoksi. 750 miljoonan korotus sosiaalimäärärahoihin tuo nimellistä helpotusta kaikkein heikoimmassa tilanteessa oleville, mutta ei riitä torjumaan köyhyyttä. Sen sijaan sotilasmäärärahoihin saatiin jälleen runnottua kenraalien kaipaama miljardin markan tasokorotus.
Suomi poikkeaa muista Länsi-Euroopan maista kasvattamalla "puolustus"budjettiaan, vaikka minkäänlaista konkreettista konfliktinuhkaa ei lähialueillamme ole nähtävissä. Turvallisuutta ja vakautta lähialueillamme voitaisiin asehankintojen sijasta edistää tiiviillä lähialueyhteistyöllä, jolla voitaisiin esimerkiksi torjua Venäjällä aikapommina tikittäviä ympäristöongelmia.
Vesitetyn köyhyyspaketin sijasta hallituksen tulisi ryhtyä todellisiin toimiin torjuakseen kasvavaa eriarvoisuutta ihmisten välillä.
Ruokaa, ei aseita -tapahtumissa jaetaan kasvisruokaa. Kasvisruokaa jakamalla kritisoidaan lihateollisuuden aiheuttamia ympäristöongelmia: suuria metsäalueita raivataan karjanlaitumiksi, laajamittainen karjankasvatus aiheuttaa eroosiota ja vesistöjen rehevöitymistä. Karjankasvatuksen yhteydessä pääsee ilmaan myös suuria määriä metaania, joka on paljon hiilidioksidia tehokkaammin ilmastonmuutosta kiihdyttävä kaasu.
Nykymitassaan karjankasvatus on myös osasyyllinen kolmannen maailman nälänhätään. Yhdysvaltojen naudat ja siat hotkivat suuhunsa saman verran viljaa, kuin koko Intian lähes miljardilla asukkaalla on käytettävissään. Vaikka maailmassa on miljoonia aliravittuja ihmisiä, käytetään ihmisravinnoksi kelpaavaa viljaa karjan ruokintaan.
Ruokaa, ei aseita -tapahtumissa jaettava ruoka on valmistettu lahjoituksena saaduista tarpeista. Mikäli emme olisi käyttäneet ruoanvalmistukseen kaupoille tarpeettomaksi käynyttä ruokaa, olisi se päätynyt kaatopaikkoja kuormittamaan. Kierrättämällä elintarvikkeita Ruokaa, ei aseita -ryhmä kritisoi kulutusta ja kauppojen harjoittamaa elintarvikkeiden tuhlausta. Valtavia määriä käyttökelpoista ruokaa päätyy jokaisena päivänä roskalavoille, koska kaupat eivät voi enää saada siitä täyttä hintaa.
Suomessa Ruokaa, ei aseita -ryhmiä toimii tällä hetkellä ainakin seitsemässä kaupungissa. Myös Lappeenrannan ja Jyväskylän ryhmät jakavat ruokaa torstaina 26.7. samaan aikaan Helsingin ryhmän kanssa.
Suomen toiminta on osa kansainvälistä Food Not Bombs -liikettä, jonka nimissä jaetaan ruokaa sadoissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa. Food Not Bombs -liike sai alkunsa kaksi vuosikymmentä sitten Yhdysvaltojen Bostonissa, josta se on levittäytynyt ympäri maailman Aasiaa ja Australiaa myöten.
Helsingin Ruokaa, ei aseita -ryhmä on toiminut vuodesta 1998. Ruokaa jaetaan Hakaniemen torilla joka kuun viimeisenä torstaina.
Julisteita ja muita ohjeita täällä.