st_1-1998Sivulla:
3 - Siviilipalvelus ei lyhene
4 - AI: Uusi asevelvollisuuslaki johtaa mielipidevankeihin
4 - Vasemmistoliitto haluaa parannuksia
5 - Suomen sivarimyönteisimmät paikkakunnat
5 - Lakialoite sivarilain uudistamisesta sisään
6 - Vuoden 1990 sivarilakko
8 - Lapinjärven legioona taas kasvussa
9 - Totaalimanifesti 15.5.1998
Perjantai 13. maaliskuuta merkitsi loppua Mordechai Vanunun yksitoista ja puoli vuotta kestäneelle yksinäisyydelle. Tuolloin hänet päästettiin ensimmäistä kertaa kävelemään Ashkelonin vankilan pihalle muiden vankien joukossa. “Kuinka voit? Olemme kuulleet sinusta paljon, muttemme ole nähneet sinua ennen kuin tänään”, oli rikoksista tuomittujen vankien tyyppilisin ensireaktio. Vanunu taas itse totesi: “Se oli erittäin liikuttavaa. Muut vangit puhuivat minulle ja näin viimein, että täällä on muitakin ihmisiä.
Makeahkon maustekahvin tuoksu leijailee sieraimiini, kun astun sisään kehitysmaakauppa Uusivaihteeseen. Huomaan saapuneeni pieneen, ääriään myöten värikkäillä tekstiileillä ja lumoavilla luomu-herkuilla täyteen ahdettuun putiikkiin.
Tämänvuotinen aurantakojien “Hope and Resistance” -tapaaminen järjestettiin tavan mukaan toukokuun lopussa Saksassa, pienessä alle kymmenen savun kylässä nimeltään Wulfshagenerhütten, aivan Kielin kaupungin kupeessa Itä- ja Pohjanmeren tuulten ja sateiden säälittä piiskamalla Holsteinin maaseudulla.
Tällä hetkellä vaikuttaa perin todennäköiseltä, ettei vanhoilla rauhanaktiiveille kyllästetty valtioneuvosto sittenkään aio esittää siviilipalvelusajan lyhentämistä varusmiesten uusien palvelusaikojen astuessa voimaan myöhemmin tänä vuonna. Syitä mielenmuutokseen voi ainakin tässä vaiheessa vain arvailla. Ehkäpä kopterikaupoissa lievästi siipeensä saaneita kenraaleita ei haluta suututtaa toista kertaa lyhyen ajan sisällä ja sivarit vaikuttavat sopivilta uhrilampailta heidän lepyttämisekseen?