Nuudeleita ja sympatiaa - muistikuvia Food Not Bombs -työleiriltä 2007

Hanne Hirsikoski

Patjaröykkiö, hälinä, valkosipulin katku, leikkuulautojen ja astioiden peittämä pöytä, hillitön määrä nuudelipakkauksia. Food Not Bombs 2007 -työleiri on käynnissä.


 

16.-27.7. Aseistakieltäytyjäliitto, Helsingin REA-ryhmä sekä Kansainvälinen Vapaaehtoistyö ry järjestivät jo kuudennen kerran pariviikkoisen työleirin. Osallistujien missiona oli järjestää vierailunsa aikana yhteensä kuusi Ruokaa - Ei Aseita -ruoanjakotapahtumaa eri puolilla Helsinkiä. Suomalaiset isännät saivat puolestaan tehtäväkseen tarjota vieraileville tähdille katsauksen Suomen kauniista kesästä.

Alkupalat...

Ensimmäiset leiriläiset saapuivat Veturitorin päämajallemme jo leiriä edeltävänä viikonloppuna. Itse palauduin Rauhanasemalle AKL:n Ilosaarirock-bussin kyyditsemänä maanantaiaamuna kello 06:00 juuri parahiksi törmätäkseni sisään pyrkiviin venäläistyttöihin. Unenpöpperöisenä yritin suoriutua muutamista - luultavasti hyvin kaukaisesti englanninkielisiltä vaikuttavista - tervetulotoivotuslauseista, todeten kuitenkin kannattavammaksi puhutella Nukku-Mattia ennen syvällisempiä tutustumispyrkimyksiä.

Muutaman tunnin uneksinnan jälkeen oli aika hypätä AKL:n leiriä varten hankkiman anti-tuning-Saabin rattiin ja lähteä noutamaan leirin viihde-elektroniikkalaitteisto sekä ensimmäinen ruokalahjoitus. Pitkin leiriä noutamamme elintarvikelahjoitukset olivat elinehto tapahtumillemme ja niitä odotettiin leiriläistenkin keskuudessa aina innolla. Tässä vaiheessa uskoin vielä suoriutuvani kuskinpestistä ongelmitta, todellisuudessa epähelsinkiläisenä onnistuin lähes jokaisella ajoretkellä eksymään tai muutoin tuskastumaan - auton suosiollisella avustuksella... Yhdessä ulkomaalaisten kanssa totesimme kuitenkin eksymisen olevan yksi tehokkaimmista keinoista tutustua ympäristöön, joten tyydyin suhtautumaan harhareitteihin opettavaisina kiertoajeluina.

Maanantai kului leppoisasti leiriläisten tutustuessa toisiinsa, isäntiinsä, Rauhanaseman tiloihin sekä tulevan viikon ohjelmaan. Selvisi, että osallistujia oli Venäjältä, Sloveniasta, Saksasta, Yhdysvalloista ja Perusta asti, ja joukkoa täydensi Afganistanista Suomeen saapunut turvapaikanhakija. Peukalokyytiä suosivat hollantilaiset saapuivat vielä lisävahvistukseksemme tiistaipäivän aikana. Aloituspäivänä leirin tunnelma oli vielä jännittyneen odottavainen; mitä viikoista olisikaan tulossa?

Ensimmäisen viikon alku kuluikin kaikinpuolin leirielämään asettumisessa. Leiriläisille oli järjestetty pohjustuksena tulevalle työskentelylle luennot REA-toiminnasta sekä sosiaalisista ongelmista pääkaupungissamme, suurin osa vieraistamme kun ei ollut ottanut osaa vastaaviin toimintamuotoihin omissa kotimaissaan. Vastapainona informaatioryöpylle pääsivät ulkomaalaiset nauttimaan muun muassa piknikistä Suomenlinnassa ja kaupungissa järjestetystä ilmaiskonsertista. Teltanpystytysharjoitus, rintanappien askartelu, banderollin maalaus sekä paitojen painaminen täyttivät loput vapaa-ajasta mukavasti. Myös peltiratsumme pimpattiin kukkeammaksi leiriläisten toimesta. Itse pakenin päiväksi Tampereelle seurustelemaan pyykkikoneen ja oman sängyn kanssa. Vielä maanantaina lähtiessäni ryhmähenki tuntui leirijohtajan ponnisteluista huolimatta viileältä, mutta palatessani parin päivän joukkopuuhastelu oli jo löystyttänyt joukkion kielenkannat. Vaikka nuorimmat leiriläiset olivat alta 20-vuotiaita ja vanhin seitsemännellä kymmenennellä, yhteiselo käynnistyi mukavissa merkeissä.


Aurinkoinen torstai, ensimmäinen ruoanjakopäivä koitti. Ennen leiriä olimme kuljetettaneet Rauhanasemalle käsittämättömän suuren nuudelilahjoituksen, joten REA-tapahtumien menu oli alustavasti suunniteltu käsittämään erilaisia nuudeliruokavariaatioita. Ruoanlaitosta päävastuussa oleva kokki valittiin kullekin tapahtumapäivälle jo ennalta, jolloin vältettiin suurin osa häsellyksestä ja hommat saatiin hoidettua ajallaan. Aiemmin suoritetun auton pakkaus- ja teltanpystytysharjoitusten ansiosta päivän rankin koettelemus leiriläisille oli selkeästi pyörämatka Kontulaan. Sangen erilaisia ajotyylejä ja pyöriä koskevia ongelmia oli todistettavissa koko leirin ajan, mutta hammasta purren ystävämme aina ennen pitkää selvityivät paikalle. Manauksiakin kirvoittanut moottorikulkupelimme sen sijaan saapui useimmiten tapahtumapaikalle hieman myöhässä, virkistävien teknisten ongelmien seurauksena.

Perjantainen sää ei varsinaisesti suosinut toimiamme. Toisin ilmaistuna; sade oli huuhtoa tilaisuutemme mukanaan Kannelmäen Sitratorilta. Valppaat vapaaehtoiset saivat harjoitella veden tyhjennystä teltan katolta samalla kun annostelivat vetisille jonottajille päivän nuudeliateriaa. Keliolosuhteet eivät kuitenkaan lannistaneet ryhmää, olivathan he jo tutustuneet Rauhanaseman saunaan ja tiesivät sen jälleen illalla kutsuvan. Leirin aikana aamuyön tunneille valvominen saunan ja hyvän seuran parissa oli ennemmin sääntö kuin poikkeus, johon osasyynä oli kaiketi myös ulkomaalaisia hämmästyttävä valoisuus. Mutta mitäpä olisi leiri ilman univelkaa!?

Välipala

Innostunein, mutta myös kauhunsekaisin tuntein odotettu REA-festivaalilauantai koitti kalenterin mukaisesti 21.7. Hetkittäin epävakaa sää ajoi soittajat Rauhanaseman saliin sadetta pakoon, johon festivaaliyleisö ja leiriläisistä punk-henkisimmät ahtautuivat keikkoja seuraamaan. Hella lämmitti kellarin pajahuonetta ruoanlaittajien ahkeroidessa patojen ääressä. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja muutoinkin päivä sujui leppoisasti. Ulkomaalainen keittiöhenkilökunta oli haltioissaan saadessaan vapaapäivän pyöräilystä ja osa heistä jaksoi vielä loppusiivouksen jälkeen jatkaa tutustumiskierrokselle Helsingin yöelämään. Retken päätepiste, joka huhujen mukaan on Helsingin paras menomesta, sai kansainväliseltä raadiltamme hieman kyseenalaistavia arvioita, mutta tunnelma pysyi korkealla aamuun asti. Stadin Tähti forever.

Sunnuntaisen kirpputorikierroksen jälkeen poppoo pakkautui autoihin ja lähti parin päivän mittaiselle mökkireissulle Urjalaan. Perillä oli mahdollista rentoutua maaseudun rauhassa grillaten, saunoen, erätaitoja harjoitellen ja itseään hyttysille syöttäen. Ilmeisesti suomalainen sisu oli jo tähän mennessä tarttunut retkeläisiin, sillä nämä onnistuivat sekä uimaan että soutamaan veneellämme pitkiä matkoja huolimatta siitä, että järven vesi oli paikoittain vain polvenkorkuista... Vaikka suomalaisille tuttu kesämökkiympäristö mukavuuksettomuuksineen usein hämmentää muiden kulttuurien edustajia, vaikuttivat työleiriläiset sopeutuvan mahtavasti ulkohuussiin, vesihanojen puutteeseen ja hyönteislajikkeisiimme.


Maaseutuekskursion jälkeen jaksoi leirikokoonpano kahlata läpi vielä kolme ruoanjakotilaisuutta; tiistaina Malmilla, keskiviikkona Herttoniemessä sekä torstaina Kalliossa. REA-tapahtumien kulku oli jo tullut tutuksi alusta loppuun, ja ruoanlaitossa ryhmämme oli lyömättömän nopea. Ilahduttavaa oli, että kömmähdyksistä huolimatta into tapahtumien järjestämiseen ei laantunut, vaan pelkästään opetti kiinnittämään enemmän huomiota asioihin jo valmisteluvaiheessa.

Jälkkäri

Leirin viimeisenä päivänä tunnelma oli rento. Sää Kalliossa oli aurinkoinen, kymmenien metrien jonossa odottaneet ihmiset kiitollisia nuudeleistamme ja kaikilla hyvä mieli. Pyöräilymatka oli lyhyt eikä kukaan uupunut taivalluksesta. Mieltämme rauhoitti myös mahdollisen hinausmatkan lyhyys, Saab kun oli edeltävänä päivänä päättänyt lisätä jännitystä pudottamalla pakoputkensa ja imaisemalla tankkinsa tyhjäksi kesken ajomatkan. Kaikki sujui kuitenkin hulppeasti; virkavaltakaan ei huomannut nuhdella pakoputken poikkeuksellisen sijainnin takia.

Viimeisen illan kunniaksi valmistimme leirin isäntinä hieman totuttua kotimaistyyppisemmän päivällisen perisuomalaisten aperitiivien kera. Ateria maistui poikkeuksellisen hyvältä nuudelipainotteisen kaksiviikkoisen lopuksi. Vaikka huikeista päätösbileistä oli ollut puhetta, olivat kaikki syömisen ja saunomisen jälkeen enemmän kuin valmiita nukkumaan.

Osa matkalaisista suunnisti kotiin jo perjantain aikana. Vaihtoehtoisena ohjelmalla Suomeen jääville tarjottiin mahdollisuus ilmoittautua vapaaehtoistyöntekijöiksi Billnäsissä järjestettäville Faces-festivaaleille ilmaista sisäänpääsyä ja majoitusta vastaan. Puntala kutsui samana viikonloppuna AKL:n infopöytää ja näin ollen Tampere minua, joten tiemme leiriläisten kanssa erkanivat tässä vaiheessa. Takana oli kaksi viikkoa intensiivistä hengailua hyvin erilaisten persoonien kanssa, hauskanpitoa ja ystävystymistä, nuudeleita ja banaaneita. Moni työleiriläinen kertoi saaneensa inspiraation REA-toiminnan jatkamiseen kotimaassaan, mikä ylitti ainakin omat odotukseni täysin. Vaikka jäähyväisten lausuminen on aina haikeata, olimme kokemusta rikkaampina, koti-ikävääkin jo potien, valmiita päättämään yhteisen leirimme.

REA-leirin 2007 lehdistötiedotteet.

LiiteKoko
IMG_1098.JPG1.09 Mt
IMG_1049.JPG1.56 Mt
IMG_1100.JPG1.01 Mt