20.4.2009
Yeo-ock Yang

On kulunut vuosi siitä, kun Lee Myungbak ja hänen "praktikalismia" ajava uusi hallituksensa astuivat valtaan helmikuussa 2008. Pahenevasta talouskriisistä kärsivät ihmiset äänestivät uusliberaalin hallituksen puolesta toivoen parempaa elämää. Lee Myungbak oli rikas presidentti ja ihmiset toivoivat, että hän tekisi heidätkin rikkaiksi. Uskomus, että hänen hallituksensa elvyttää talouden peitti alleen moraalisuuden ja kaikki ongelmat. Ihmisten luottamus tukenaan hallitus julisti markkinafundamentalismia, kilpailua ja tehokkuutta. Taloudellisen kehityksen nimissä se toteuttaa plutokratistista politiikkaa ja todellisuudessa ihmiset vain köyhtyvät.

Aluksi näytti siltä, että kansalaisyhteiskunta kykenee kontrolloimaan valtiollisia organisaatiota, mutta uuden presidentin ja uuden hallituksen aikana tilanne on muuttunut. Ministerit toteuttavat vain presidentin määräyksiä. Ymmärsimme, että poliittinen valta pystyy helposti kääntämään päälaelleen kaikki sosiaalisen konsensuksen ja demokratialiikkeen avulla saavuttamamme tulokset. Läpi koko viime vuoden meitä heräteltiin vaaraan, jonka välinpitämättömyys tästä aiheuttaisi sekä keskinäiseen yhteisymmärrykseen siitä, että asioihin on puututtava.

Ihmiset alkoivat kamppailla valtaa vastaan. Kaikki iästään tai sukupuolestaan riippumatta riensivät kaduille kynttilät kädessään keskustellen ja arvostellen demokratian rajoituksia läpi öiden. Kynttilämielenosoitukset alkoivat vuosi sitten keväällä. Silloin aiheena oli hullun lehmän tauti ja myöhemmin esiin ovat nousseet laajemmat koulutukseen, julkiseen terveydenhoitoon, vuokratyövoiman asemaan, Korean suureen vesiväylään (uuden hallituksen suunnitelma läpi Etelä-Korean kulkevan kanavan rakentamisesta - suom.) jne. liittyvät kysymykset. Vaihtoehtoista informaatiota tuottava uusi internetmedia syntyi kamppailemaan vastarintavoimien väkivaltaisuutta korostanutta hallitusta ja konservatiivista lehdistöä vastaan. Vaikka ilmaisunvapautta vaiennettiin, nettikansalaiset olivat riittävän fiksuja käyttääkseen internetiä julkisena tilana, jossa voi jakaa ideoita ja pyrkiä yleiseen konsensukseen. Vaikka poliittinen valta pyrki tukahduttamaan ihmisten mielipiteet, Korean kansalaisyhteiskunta oli tarpeeksi kypsä puolustamaan ‘väkivallattomuutta.’

Silti hallituksella ei ole aikomustakaan edistää yhteisymmärrystä kansalaistensa kesken. Sen sijasta se tekee kaikkensa ehkäistäkseen yleisen mielipiteen muodostumisen etukäteen. Nopeat internet-yhteydet ovat Koreassa yleisempiä kuin missään muualla, ja tämä perustuu maailman parhaaseen internet-infrastruktuuriin. Internet on nykyään olennainen osa jokapäiväistä elämäämme tiedon valtaväylänä, jonka avulla voimme jakaa informaatiota, keskustella ja luoda yleisen konsensuksen. Miljoonia ja miljoonia viestejä ladataan joka päivä, ja tämän voima tuli esiin kynttilämielenosoituksissa. Niiden ajankohta, paikka ja muu informaatio julkistettiin internetissä ja ihmiset keskustelivat tapahtumista ja laittoivat niiden tulokset esille internetiin. Internet mahdollisti sen, että ihmiset kykenivät julkaisemaan kaiken omissa videoissaan ja kuvissaan, eikä heidän tarvinnut luottaa valtatiedotusvälineiden vääristeltyyn informaatioon. Tällä oli kauaskantoinen merkitys.

Ihmiset olivat hyvin tietoisia siitä, että kolme tärkeintä konservatiivista tiedotusvälinettä (Chosun, Jungang ja Dongah) levittivät vääristeltyjä ja ennakkoluulojen sävyttämiä juttuja mielenosoituksista. Näin ollen he kehottivat noissa kolmessa suuressa sanomalehdessä mainostavia yrityksiä lopettamaan ilmoittelun ja lähettivät vastalauseviestejä sanomalehtien nettisivuille. Tähän kampanjaan osallistui lukuisia ihmisiä ja muutamat yritykset todella keskeyttivät mainostamisen noissa lehdissä. Kolmen suuren mainostuotot vähenivät ja ne syyttivät nettikansalaisia liiketoiminnan häiritsemisestä. Korean viestinnän tarkastuskomissio löysi laitonta informaatiota postittaneet ja määräsi heidät poistamaan sen. Syyttäjä vaati nettikansalaisille rangaistusta, ja oikeusjuttu on edelleen kesken. Kyseessä oli ilmeinen varoitus siitä, mitä tapahtuu kun vastustamme hallitusta ja pääoman voittoja. Tällä hetkellä hallitus on lisäämässä internetin kontrollia Real-name -järjestelmillä ja uudistamassa telekommunikaatiolakia. Nämä tapahtuvat ovat jo johtaneet ihmisten itsesensuurin lisääntymiseen.

Hallitusta kritisoivien ohjelmien tuottajiin kohdistunutta tutkimusta ei toteuttanut poliisi, vaan syyttäjät. He jopa erottivat julkisen kanavan johtajan ja asettivat hänen tilalleen oman kannattajansa. Heidän seuraava päämääränsä on saada hyväksytyksi lähetystoimintaa ja sanomalehdistöä koskevan lain muutos, joka sallii plutokratian ja joidenkin konservatiivisten mediayhtymien saada lehdistö käsiinsä.

Mielenosoituksia ja kokoontumisia säätelevä laki rajoittaa jo nyt kokoontumisenvapautta ja mielenosoitusvapautta. Asiat ovat kuitenkin muuttumassa huonommaksi, sillä lakia muuttavan uuden esityksen mukaan kenenkään ei sallita naamioivan henkiöllisyyttään. Mielenosoitusten aiheuttama meteli tulee pitää minimitasolla ja lakiesitys sisältää myös hyvin epämääräisen määritelmän siitä, mikä voidaan määritellä vahingon aiheuttamiseksi (sen mukaan kaikki, sekä sanallinen että fyysinen, voidaan määrittää sellaiseksi.) Kaikki nämä rajoitukset yksinkertaisesti estävät joukkokokoontumisia ilmaisemasta mielipiteitään. Myös rangaistussäännökset ovat muuttuneet kovemmiksi ja mahdollistavat ylettömät sakkorangaistukset ja mielenosoittajien pidättämisen. Tämä tarkoittaa sitä, että hallituksella on koko ajan enemmän kontrollia ihmisiin. Ilmaisunvapaudella on suora yhteys demokratiaan ja tämä hallitus ajaa demokratian taannuttamista yhteiskunnallisen reformin nimissä.

Useimmat ihmiset ajetaan yhteisöjen ulkopuolelle, kun harvat voimakkaat saavat koko ajan enemmän ja enemmän. Rikkaus ja köyhyys polarisoituvat koko ajan pahemmin ja sosiaalinen turvaverkko murtuu taloudellisessa kriisissä. Hallitusta kohtaan kriittisten ihmisten sorto muuttuu koko ajan taitavammaksi. Ja silti 30% ihmisistä ja konservatiiviset mediakorporaatiot, jotka välittävät vain omien tulojensa kasvattamisesta, tukevat hallitusta. Tämän seurauksena vastarinta epäoikeudenmukaisuutta kohtaan muuttuu vaikeammaksi ja vaatii koko ajan enemmän määrätietoisuutta.