tiedote 29.9.2010 klo 0.00
Tiistaina julkaistun Siilasmaan työryhmän raportin tarkoitus näyttää olevan pitkittää itsetarkoituksellisesti asevelvollisuusjärjestelmän elinikää ja edistää yhteiskunnan militarisoimista, Aseistakieltäytyjäliitto toteaa. Työryhmän tarkoituksena tuntuukin olleen asevelvollisuuden kehittämisen sijaan sen imagon uudistaminen.
Puolustusministeriön mukaan asevelvollisuuden vaikutuksen maksimoimiseksi eri hallinnonalojen yhteistyötä pitäisi tehostaa. Muun muassa eri alojen ja kolmannen sektorin edustajien läsnäoloa kutsunnoissa ja armeijan läsnäoloa koulutuslaitoksissa pitäisi lisätä. Aseistakieltäytyjäliiton mielestä raportin lähtökohta onkin integroida militarismia yhteiskunnan instituutioihin.
Raportin mukaan asevelvollisuus estää syrjäytymistä. Toisaalta lienee syytä muistaa, että asevelvollisuus ja militarismi luovat ja ylläpitävät sellaista nykyistä mieskuvaa, jonka yksi sivutuote miesten laaja syrjäytyminen on. Aseistakieltäytyjäliiton mukaan asevelvollisuus yhteiskunnallisena instituutiona pikemminkin vähentää hyvinvointia.
Monet työryhmän esitykset viittaavat myös siihen suuntaan, että yhdenvertaisuuden toteutumista ei ole mietitty. Raportissa esitetään varusmiespalveluksen suorittaneille veroetuja ja hyväksi luettavia opintosuorituksia. Esitetään myös malleja joissa kutsunnat kestäisivät päiviä ja ne kytkeytyisivät entistä enemmän aseellisen palveluksen suorittamiseen. Siviilipalvelukseen ei voi hakea ennen kutsuntoja, joten Aseistakieltäytyjäliitto ihmettelee, aiotaanko myös vakaumukselliset aseistakieltäytyjät pakottaa varusmiespalvelusta muistuttaviin kutsuntoihin.
Työryhmän tarkoitus ei ollut ottaa kantaa siviilipalvelukseen, mutta se tekee sen silti. Raportissa esitetään väite, jonka mukaan ”siviilipalvelukseen hakeutuu vakaumuksen takia vain pieni osa”. Tällainen väite vaatisi kuitenkin muitakin perusteita kuin raportissa mainittu ”siviilipalvelusjärjestelmää tuntevilta saatu tieto”.
Raportin mukaan ”siviilipalvelusmiesten nykyistä tarkoituksenmukaisempaa ja tehokkaampaa käyttöä” tulisi edistää selvittämällä, millä aloilla olisi hyödyllistä käyttöä siviilipalvelusmiehille. Aseistakieltäytyjäliitto ei toki vastusta asian selvittämistä, mutta siviilipalvelusmiehiä käytetään tälläkin hetkellä eri alojen tarpeen mukaan niin kuin ne itse sen näkevät. Mahdollisiksi palvelusaloiksi sivareille mainitaan ”vanhusten hoito, terveydenhuolto sekä opetusalan aputehtävät”. Todellisuudessa nämä ovat tälläkin hetkellä tavallisimpia siviilipalvelustehtäviä.
Raportissa sanotaan, että siviilipalvelusta tulisi kehittää ”yhteiskunnan kriisivalmiuksia tukevaan suuntaan”. Tässä on syytä muistaa, että siviilipalveluksen tulee olla mahdollinen vaihtoehto vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille. Jos siitä tehtäisiin valmistautumista siviililuontoisiin tehtäviin sotilaallisten kriisien yhteydessä, se ei enää sitä kaikille heistä olisi. Kriisivalmiuksien kytkemisen siviilipalvelukseen tulee myös perustua yhteiskunnan todelliseen tarpeeseen, pelkkä ideologisperusteinen halu käyttää sivareita tällaisiin tehtäviin ei riitä. Asiaa selvitettiin jo nykyistä siviilipalveluslakia valmisteltaessa ja tuolloin moni hallinnonala totesi, ettei heillä ole kriisinvarautumissuunnitelmissaan roolia siviilipalvelusmiehille.