tiedotusvälineille 9.3.2011 klo 13.30
Aseistakieltäytyjäliiton mielestä siviilipalveluksen kehittämistyöryhmän tänään julkistetussa mietinnössä on omat ansionsa. Se ei kuitenkaan kykene tarjoamaan riittävää pohjaa siviilipalveluksen ongelmien korjaamiselle. Monet nykyisen siviilipalvelusjärjestelmän keskeiset ongelmat jäävät liian vähälle huomiolle tai sivuutetaan kokonaan. Vaikka Aseistakieltäytyjäliitto on aseistakieltäytyjien etujärjestö, sitä ei kutsuttu mukaan työryhmään.
Myönteistä raportissa on se, että työryhmä esittää luopumista tavoitteesta käyttää siviilipalvelusvelvollisia kriisitilanteessa joissakin erityisissä tehtävissä. ”Viime vuosina esiintynyt ajatus siviilipalveluksen kytkemisestä yhteiskunnan kriisivalmiuksien parantamiseen on ollut perusteiltaan ideologinen, eikä sille ole löytynyt käytännön tarvetta. Toivottavasti työryhmämietinnön jälkeen tämä vihdoin uskotaan”, Aseistakieltäytyjäliitto toteaa. Työryhmän kanta, jonka mukaan asevelvollisten ja siviilipalvelusvelvollisten yhteisiä koulutussisältöjä ei tule toteuttaa ”keinotekoisesti”, on järkevä. Kannatettava on myös ajatus, että kesken varusmiespalveluksen siviilipalvelukseen siirtyvät pyrittäisiin saamaan suorittamaan sivaria mahdollisimman pian. Ehdotus siviilipalveluksen hallinnon valtiollistamista saattaa myös selkeyttää tilannetta nykyiseen verrattuna.
Työryhmä ei pidä siviilipalveluksen lyhentämistä tällä hetkellä tarpeellisena, vaikka se on edelleen yli kaksi kertaa lyhimmän varusmiespalveluksen mittainen. Vanhan, vuonna 2008 muuttuneen lain mukainen kuukauden pidempi palvelusaika sai osakseen paljon arvostelua YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuselimiltä ja on pelättävissä, että nykyistäkin palvelusaikaa pidetään syrjivänä. "Ainoa objektiivinen rasitusmittari siviili- ja varusmiespalveluksen välillä on palveluksen kesto, joka määrittää ajan jonka asevelvollisuutta suorittava on poissa normaalielämästään", Aseistakieltäytyjäliitto toteaa. Näin ollen ei ole perusteita sille, miksi siviilipalveluksen tulisi olla lyhyintä asepalvelusta pidempi. Liitto pitää siviilipalvelusta suorittavien yhdenvertaisuuden kannalta hyvin kyseenalaisena työryhmän ehdotusta kokonaisrasittavuusajattelun soveltamisesta myös siviilipalveluksen sisällä.
Työryhmän käsittelyn ulkopuolelle jää siviilipalveluslain rangaistusjärjestelmä, joka edelleen tuntee vain ehdottomat vapausrangaistukset ainoana seuraamusmuotona paitsi asevelvollisuudesta vakaumuksellisista syistä kieltäytyville totaalikieltäytyjille, myös muista syistä palvelusvelvollisuutta laiminlyöville. Työryhmä ei kiinnitä huomiota myöskään siviilipalvelusta suorittavien heikkoon taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan. "Muun muassa siviilipalvelusta suorittavien majoituskustannusten siirtäminen kokonaan valtion maksettaviksi helpottaisi sekä siviilipalvelusmiesten oikeuksien toteutumista että palveluspaikan saantia", Aseistakieltäytyjäliitto toteaa.
"Työryhmän esittämä naisten vapaaehtoinen siviilipalvelus voidaan toki toteuttaa, mutta sen avulla saavutettaisiin tuskin mitään, mitä ei voisi saada esim. nykyisiä työharjoittelujärjestelmiä kehittämällä”, liitto toteaa. Mikäli naisten vapaaehtoinen siviilipalvelus toteutetaan, liitto pitää kuitenkin selvänä, ettei siviilipalveluksen ehdottomiin vapausrangaistuksiin perustuvia rangaistussäännöksiä voi soveltaa sivarinaisiin, vaan palveluksen tulee perustua koko ajan vapaaehtoisuuteen. Idea naisten siviilipalveluksesta ei saa toimia myöskään perusteena kutsuntojen ulottamiseksi koskemaan naisiakin.
Työryhmä haluaa, että ”siviilipalvelusta on ryhdyttävä kehittämään aktiivisesti julkisen edun voimavaraksi”. Siviilipalvelusjärjestelmä luotiin Suomeen vuonna 1931, joten aikaa sen aktiiviseen kehittämiseen olisi ollut 80 vuotta. Aseistakieltäytyjäliitto ihmettelee, miksi asiaan halutaan kiinnittää huomiota juuri nyt, kun Suomessa ylläpidettävän eurooppalaisittain ainutlaatuisen laajan asevelvollisuuden mielekkyydestä ja tulevaisuudesta on vihdoin alettu keskustelemaan vakavasti. "Onko kehittämispyrkimysten taustalla julkilausumaton halu etsiä siviilipalveluksesta oikeutusta asevelvollisuuden ylläpitämiselle, kun sotilaallisia tarpeita siihen ei enää ole, eikä armeija tosiasiassa haluakaan kouluttaa kaikkia asevelvollisuusikäisiä?", liitto ihmettelee.
Mikäli tällainen aikomus on olemassa, liitto pitää selvänä, että asevelvollisuuden oikeuttaminen siviilipalveluksen avulla on tarpeetonta. Koulutusjakson sisällön muokkaamisen ja kerrallaan muutaman kymmenen Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa palvelevan palveluspaikattoman ”legioonalaisen” muualle sijoittamisen kaltaisia uudistuksia lukuun ottamatta työryhmä ei löydä konkreettisia muutosehdotuksia siviilipalveluksen sisältöön. Aseistakieltäytyjäliitto pitää selvänä, että pitkällä tähtäimellä paras tapa kehittää siviilipalvelusta on sen lakkauttaminen asevelvollisuuden myötä.